HÄPEÄN KAHLEISTA HÄPEÄN HALLINTAAN

19.01.2022

Häpeä on inhimillinen, jokaisen ihmisen elämään kuuluva luonnollinen tunne, mutta vaikeasti sanoitettava. Tunteena se on tuskallinen; en kelpaa, olen nolla, olen virheellinen, kukaan ei välitä minusta, minussa on jotain vikaa, en ansaitse onnea. Lisäksi esille tulee helposti monenlaista itseen kohdistuvaa vähättelyä ja mitätöintiä. Pahimmillaan häpeän tunne sairastuttaa, parhaimmillaan suojelee ihmistä erottamaan oikean ja väärän. Persoonallisuuteen syöpyessään se sitoo sekä jähmettää ajattelun ja käytöksen.
HÄPEÄN KAHLEISTA HÄPEÄN HALLINTAAN
Häpeän tunnetta on vaikea tunnistaa, koska se voi verhoutua esim. suruun, vihaan, läheisriippuvuuteen, pelkoon, ahdistukseen, masennukseen. Se antaa myös luvan olla epätäydellinen, epäonnistuva ja tarvitseva sekä on tarpeellinen ja terveellinen osa kasvuprosessia. Häpeän tunne suojelee meitä hankaluuksilta ja vaikeuksilta. Varoittaa mahdollisilta edessä olevilta nöyryytyksiltä. Vie mielenkiintomme pois sellaisesta, jonka seurauksena voi olla julkinen häpeä. Voi estää meitä syöksymästä tilanteisiin, joiden seuraukset voivat olla arvaamattomat. Auttaa meitä monin eri tavoin tunnistamaan rajamme ja ajattelemaan ennen tekoihin ryhtymistämme.

Häpeän synty ja kehittyminen


Sanotaan, että kun synnymme ja parkaisemme ilmoille ensimmäisen itkumme alkaa elämän mittainen kamppailu häpeän kanssa. Ihminen pyrkii hallitsemaan häpeää ja häpeä kahlitsemaan ihmistä, kulttuuriset erot. Elämää kahlitsevana se kulkee vahvasti suvuittain ja siirtyy sukupolvelta toiselle. Vanhemmat tiedostamattaan ja tarkoittamattaan siirtävät häpeää lapsiinsa esim. kasvatusmenetelmät, jotka voivat olla omilta vanhemmilta opittuja tai perustua näiden aikakauden käsityksille ja opeille; kiitos, kehuminen, ylpistyminen. Lapsuuden ja nuoruuden tekijät altistavat kahlitsevan häpeän synnylle esim. Vanhempien miellyttäminen ja hyväksynnän varmistaminen.

Yksittäiset häpeää tuottaneet tilanteet ja tapahtumat eivät välttämättä aiheuta elämää kahlitsevaa häpeää, mutta voivat olla vahingollisia kehityksen osatekijöitä. Tunteiden kieltäminen ja salaaminen erityisesti negatiivisten tunteiden esim. pelko, viha, suru, kateus saattavat myötävaikuttaa häpeän syntyyn ja kehittymiseen.

Häpeän tunnistaminen


Tunnistaminen on usein vaikeaa, koska emme halua myöntää häpeää. Torjuntamekanismit häpeän peittelemiseen ilmenevät eri ihmisillä eri tavoin. Yksi kasvattaa suojakseen muurin, jonka taakse piiloutuu, kun taas toinen ryhtyy kuuntelijaksi tai auttajaksi tai hänestä tulee suorittaja. Jollekin on tärkeää elämänhallinta, täydellisyyteen pyrkiminen tai toisten johtaminen. Joku kokee olevansa muukalainen omassa elämässään ja joku viestittää alituisesti olevansa epätäydellinen ja tuntee alemmuuden ja riittämättömyyden tunteita.

On paikallaan pysähtyä hetkeksi kuuntelemaan tarkalla korvalla itseään ja kysyä, voisiko esim. epämääräinen väsymys, pelko, ahdistus kätkeä taakseen häpeän tunteen.

Häpeän kokeminen


Häpeän kokeminen muokkaa ajatteluamme, tunteitamme ja käyttäytymistämme, vaikuttaa tietoisesti ja tietämättämme. Pelkkä sana, lausahdus tai tapahtuma, joskus jopa haju tai maku voi laukaista meissä häpeän tunteen, johon ei tunnu olevan mitään todellista syytä.

Riittämättömyyden-, mitättömyyden- ja alemmuudentunteet ovat voimakkaita häpeän aiheuttajia. Ihmisestä tulee yliherkkä, helposti loukkaantuva itsekriitikko, joka käyttäytyy toisten odotusten mukaisesti. Elämää kahlitessaan häpeä pyrkii piiloutumaan mahdollisimman hyvin. Niin kauan kuin se on piilossa, tunnemme olevamme turvassa, vaikka itse asiassa olemme häpeän vankeja, kulissit. Se etsii muotoja, jotka tuntuvat toimivilta ja hyväksyttäviltä ja löytää hyvän selityksen sille, miksi jokin tietty toimintamalli on hyväksi.

Häpeän hallitseminen


Elämää hallitsevaa häpeää voi oppia hallitsemaan ja käsittelemään esim. vihan läpikäyminen, menetyksen sureminen, rajoista kiinnipitäminen, vastuun ottaminen omista valinnoista.

Häpeästä ei kuitenkaan edes tarvitse päästä kokonaan eroon. Asioista puhuminen, kirjoittaminen ja etäisyyden ottaminen edesauttavat selviytymisessä. Lisäksi auttavina osatekijöinä voivat olla läheiset, ystävät, ammattiauttajat sekä muu tukiverkosto. Häpeään liittyvä voimakas, elämää rajoittava ja kahlitseva tunnekokemus saa näin rinnalleen uusia, helpommin kestettäviä ja jopa positiivisia tunnekokemuksia.

Tässä muutama kirjaehdotus tutustuttavaksi:


  • Malinen Ben: Häpeän monet kasvot
  • Lindman Satu: Häpeä!
  • Blomster Salme: Musta, valkoinen häpeä
  • Korkeila Jyrki, Joutsenniemi Kaisla, Sailas Eila & Oksanen Jorma: Irti häpeäleimasta
  • Kaltiala- Heino Riittakerttu, Poutainen Outi & Välimäki Maritta: Sairauden häpeällinen leima


PIDITKÖ JULKAISUSTA? JAA SE VERKOSTOLLESI!


<< Palaa uutisiin