ILTASANOMIEN TOIMITTAJAN KOMMENTTI: ”TERAPEUTIN TYÖSTÄ TULI JULKKISTEN MUOTIVILLITYS JA SE ON VAARALLISTA”

21.04.2023

Luin Iltasanomien kommenttiosuudessa olevan Salli Syrjäsen kirjoittaman artikkelin ”Terapeutin työstä tuli julkkisten muotivillitys ja se on vaarallista”. Artikkelissa hän sanoo, että ”Oikeastaan kuka tahansa voi toimia terapeuttina. On eettisesti arveluttavaa, että mielenterveyden ongelmien kanssa taistelevaa ihmistä voi rahastaa kuka vain”.
ILTASANOMIEN TOIMITTAJAN KOMMENTTI: ”TERAPEUTIN TYÖSTÄ TULI JULKKISTEN MUOTIVILLITYS JA SE ON VAARALLISTA”
Luin Iltasanomien kommenttiosuudessa olevan Salli Syrjäsen kirjoittaman artikkelin ”Terapeutin työstä tuli julkkisten muotivillitys ja se on vaarallista” Iltasanomien artikkeli. Artikkelissa hän sanoo, että ”Oikeastaan kuka tahansa voi toimia terapeuttina. On eettisesti arveluttavaa, että mielenterveyden ongelmien kanssa taistelevaa ihmistä voi rahastaa kuka vain”. Käytän kommentista artikkeli- nimitystä vaikka artikkeli määritellään seuraavasti:” Artikkeli on yleensä laaja lehtiteksti, joka on joko asiantuntijan kirjoittama tai sellaisen toimittajan tekemä, joka on hyvin perehtynyt aiheeseen. Artikkelia voisikin sanoa asiantuntijajutuksi ja se rakentuu lähdeaineiston ja taustahaastattelujen varaan”.


Artikkelin luettuani rehellisesti sanottuna hieman ärsyynnyin ja sen vuoksi haluan sen sisältöä vähän tarkemmin pohtia henkilökohtaisesta näkökulmasta tarkastellen korostaen, että tuon tässä kommentoinnissani esille ainoastaan omia henkilökohtaisia ajatuksiani ja mietteitäni artikkelin sisältöön liittyen. En tietoisesti vähättele tai millään tavalla mitätöi artikkelin kirjoittajan sanomaa esim. hänen aiheeseen perehtyneisyyttään, päinvastoin. Koen yksinkertaisesti tarpeelliseksi, mielenkiintoiseksi ja motivoivaksi aiheeseen liittyvän henkilökohtaisen tarkastelun terapeutin näkökulmasta, jossa tehtävässä työskentelen psykoterapeuttikoulutuksen toteuttaneena.


Se on totta, että terapeuttina voi ja saa toimia ilman minkäänlaista koulutuspohjaa, mutta esim. psykoterapiaa voi ja saa toteuttaa vain ja ainoastaan psykoterapeuttinimikkeen omaava henkilö, jonka valvonta Suomessa toteutuu Valviran toimesta. Artikkelissaan Salli Syrjänen tuo esille Suomessa vallitsevaa mielenterveysongelmaepidemiaa ja siihen panostamista. Hän toteaa, että ”terapian tulee olla näyttöön perustuvaa hoitotyötä eikä mitä tahansa jutustelua”. Ensinnäkin tulee pakostakin pohdiskeltua, mitä koulutus takaa tai varmistaa? Psykoterapeuttikoulutuksenkin voi lopulta toteuttaa hyvin monella eri tavalla ja tyylillä. Löytyy monenlaisia psykoterapeuttikouluttajia vaikkakin Valvira seuraa asetuksen mukaista koulutusta ja vaatii psykoterapeuttikouluttajia asetuksen mukaiseen toteutukseen. Voi esim. olla koulutuksen aikana hyvin ahkera, perusteellinen ja tunnollinen opiskelija tai sitten sinne päin toteuttaja. Tutustuin joitakin vuosia sitten erääseen alalla toimivaan kollegaan, jolla oli vuosien ajan useampi koulutus käynnissä samanaikaisesti. Se hämmensi minua suuresti, koska jo yksistään kolmevuotinen psykoterapeuttikoulutus on sisällöltään ja toteutustavoiltaan mielestäni riittävän vaativa, jos siihen paneutuu huolellisesti. On tietenkin hyvä muistuttaa itseään, että olemme erilaisia, mutta siitä huolimatta…Toiseksi, miten Valvira käytännössä valvoo nimikkeen omaavia psykoterapeutteja käytännön työssään? Vastaukseni on, ei käytännössä mitenkään. Jokainen psykoterapeutti toteuttaa toimintaansa omassa, itsenäisessä toimitilassaan ilman viranomaisen valvovaa silmää. Valvira ns. puuttuu peliin, jos esim. asiakas ilmaisee esille tulevia puutteita tai laiminlyöntejä psykoterapian toteutumisessa. Valviran resurssit ja keinot eivät yksinkertaisesti riitä sellaisen valvonnan toteuttamiseen, jonka sen annetaan ymmärtää olevan. Tuhannet Suomessa työskentelevät psykoterapeutit (Valviran rekisterissä yli 8000) toteuttavat psykoterapiaa yksinkertaisesti sanottuna niin kuin ”katsovat parhaakseen”. Taustalla on tietenkin koulutus, mutta niin kuin jo totesin, se ei yksistään kerro koko totuutta. Toimimmepa psykoterapeutteina, terapeutteina tai missä tahansa ammatissa, mielestäni kaiken keskiössä on kuitenkin meidän persoonalliset tekijämme, elämän – ja työkokemuksemme, arvomaailmamme, aito kohtaaminen, läsnäolo sekä asiakkaan näkökulmasta tarkasteltuna nähdyksi ja kuulluksi tuleminen, joihin sisällöltään asianmukainen ja taidokkaasti toteutettu koulutus antaa painavan perustan.


Halusin lähestyä artikkelia edellä ottamastani näkökulmasta käsin, en ”julkkisten”. Lopuksi haluan vielä yhteenvetona todeta, että psykoterapeuttinimikkeen omaava tai ”pelkästään kyseenalaisilla taustoilla” terapeuttina toimiva voivat molemmat käytännön työskentelyssä onnistua loistavasti. Nimike ei mielestäni ole lupaus loppujen lopuksi yhtään mistään, ei siis toimivasta työskentelyotteesta, koulutuksen sisällöstä tai sen toteutuksesta. Asiakkaan ja terapeutin/ psykoterapeutin tavoitteelliseen ja onnistuneeseen terapiatyöskentelyyn edellä mainittujen lisäksi tarvitaan mielestäni vielä paljon muitakin ”suotuisia tähtien asentoja”. Monet meistä ovat elämänsä aikana todennäköisesti törmänneet ihmisiin, joilla ei ole mitään koulutuspohjaa, mutta ovat aivan loistavan taitavia ihmiskohtaajia ja auttajia. Pekka Järvisen sanoihin on helppo yhtyä hänen kirjastaan -Onnistu esimiehenä. Hän toteaa näin: ”Esimieheksi ennen kaikkea synnytään”. Artikkelia lukiessani ja sen sisältöä pohtiessani mieleeni piirtyi vahvasti, miten syvällä tietyt näkemykset voivat meissä ollakaan ja miten ne tulevat esille ja vaikuttavat sekä tuovat vääristynyttä kuvaa, kun esim. olemme hakeutumassa avun piiriin kohdatessamme elämän mukanaan tuomia haaste- ja ongelmakohtia.

PIDITKÖ JULKAISUSTA? JAA SE VERKOSTOLLESI!


<< Palaa uutisiin