ONKO TERAPIATAPAAMISTEN PITUUDELLA JA ASIAKKAAN ITSENÄISELLÄ TYÖSKENTELYOTTEELLA VAIKUTUSTA PALKITSEVAAN JA TOIVOTTUUN LOPPUTULOKSEEN?

Helposti voidaan ajatella, että mitä pidempi terapiaprosessi on, sitä tuloksellisempi ja tavoitteet täyttävä se on lopputulokseltaan. On hyvin yksilöllistä, miten terapiaprosessi ajallisesti etenee. Yhdelle riittää yksi tapaamiskerta, kun taas toinen kokee useamman vuoden kestävän kohtaamisen terapeutin kanssa itselleen tarpeelliseksi, toimivaksi ja tulokselliseksi.

Omissa asiakaskohtaamisissani on suurtakin vaihtelua tapaamiskerroissa. On asiakas, joka jo tapaamisaikaa varatessaan tuo esille tarvettaan ainoastaan yhdelle tapaamiskerralle. Tapaamisen aikana, kun se toteutuu kertaluontoisesti terapeutin rooli voi olla hyvin taustalla oleva ja sanallisen viestinnän osalta passiivinen, kun taas asiakkaan rooli näyttäytyy silloin hyvinkin aktiivisena. Asiakas kokee tarvetta ajatustensa ja tuntemustensa kertaluontoiselle ”ulosajolle” ja tarvetta vastavuoroisuudelle ei ole. Se on terapeutin näkökulmasta ihan ok. Tärkeintähän on tehdä sitä mikä toimii, mikä ei toimi, tehdä toisin. Tavallaan toisessa ääripäässä on sitten taas tilanne, jossa terapiasuhde muodostuu vuosien mittaiseksi. Asiakas kokee halua ja tarvetta toistuvalle kohtaamiselle terapeutin kanssa ja esille ottamiensa asioiden läpikäymiselle. Loput tapaamisista sijoittuvat kestoltaan edellä mainittujen esimerkkien välimaastoon. Oma kokemukseni on, että keskimääräisesti tapaamiskerrat sijoittuvat 5- 10 tapaamiskerran välille. Asiakas saattaa ottaa myös esille, millä aikataululla tapaamiset olisi hyvä toteuttaa. Siihenkään ei ole olemassa kokemukseni mukaan yksiselitteistä vastausta vaan se toteutuu hyvin yksilöllisesti asiakkaan omista tarpeista ja toiveista lähtien. Esimerkkinä voisi olla, että alkuun tapaamistiheys voi olla tiiviimpi ja ajan kuluessa siirrytään ylläpitävään ja jopa ns. harrastuksenomaiseen toteutustapaan asiakkaan näkökulmasta. Harrastuksenomaisella toteutustavalla tarkoitan terapeuttisia kohtaamisia asiakkaan/asiakkaiden (yksilö/pari) ja terapeutin välillä, jossa työote on lähinnä ennaltaehkäisevä ei niinkään ongelmaratkaisuun pyrkivä. Toisin sanoen terapiatapaamiset voidaan tarveajattelultaan rinnastaa liikuntaharrastukseen tai vaikkapa kalastukseen terapeuttisella otteellaan. Varsinaista elämän haastetta tai ongelmaa ei tarkastelun alla ole vaan yhteys asiakkaan ja terapeutin välillä on enemmänkin kokonaisvaltaista hyvinvointia mahdollistavaa ja ylläpitävää sekä itsereflektiota tukevaa.

Jos ja kun asiakas toivoo muutosta omaan elämäänsä, on hänen tärkeää esittää itselleen kysymys: ”Haluanko muutosta esim. jollakin elämäni osa- alueella?”. Jos vastaus on kyllä, vaatii se konkreettista toimintaa, sillä mikään ei muutu, jos mitään ei muuta. Meille ihmisille on jotenkin niin paljon turvallisempaa pysytellä mukavuusalueellamme kuin siirtyä sen ulkopuolelle. Vaatii rohkeutta ja uskallusta lähteä tutkimaan ja kokeilemaan jotain uutta ja tuntematonta. Saatamme vuodesta toiseen kipuilla tilannettamme turhautumiseen saakka. Kuvainnollisesti ”hakkaamme päätämme seinään” ja harhaudumme ei- toivottuun suuntaan. Keskeisessä roolissa on myös asiakkaan oma aktiivisuus ja motivoituneisuuden taso. Mitä korkeammalla tasolla ne näyttäytyvät sitä todennäköisempää on muutoksen toteutuminen ja toivottujen tavoitteiden saavuttaminen.

Terapeuttista työotetta terapeutti voi toteuttaa hyvin monella eri tavalla. Itse koen terapeuttina tärkeäksi sen, että asiakas on aktiivinen osallistuja ja toteuttaa aktiivista itsenäistä työskentelyotettaan. Koen, että terapiatapaamisten lisäksi on hyvin merkityksellistä ja tärkeää asiakkaan prosessoida esille otettuja ja tulleita näkökulmia omia oivalluksia synnyttäen. Mielelläni annan myös harjoitteita tai pohdittavaa kotiin työstettäväksi. Monesti parhaimmat ja konkreettisimmat oivallukset tapahtuvat terapiatapaamisten ulkopuolella. Toisinaan pelkkä oman elämän sisällön yksinkertaistaminen on se toimivin ratkaisu ja vaihtoehto. Tärkeää on myös muistaa, että työskentelyote toteutuu itseä varten ei terapeuttia. Asiakkaan aktiivisuus oman elämänsä parhaana asiantuntijana mahdollistaa myös lyhytkestoisen ja samalla hyvin toimivan ja tuloksellisen terapiaprosessin toteutumisen ilman pitkäkestoisia ja taloudellisesti kuormittavia terapiaistuntoja.