PARISUHTEEN USKOTTOMUUSKRIISIN KOHTAAMINEN SEKSUAALINEUVONNAN NÄKÖKULMASTA

Median kautta saamamme kuvan mukaan voisi helposti ajatella, että uskottomuus on Suomessa kasvusuuntainen. Väestöliiton mukaan suomalaisten uskottomuuskäyttäytymisen ei voida sanoa merkittävästi lisääntyneen viime vuosina verrattuna 1970- lukuun esim. parisuhteella on entistä suurempi merkitys, yhteiskunnalliset ja taloudelliset epävarmuustekijät, heikentyneet sukulaisuussuhteet.

Pettäneeksi tulleen näkökulma:

Pettäneeksi tulleita löytyy kaikista ikäryhmistä ja ammateista. Parisuhteen ongelmiksi pettäneeksi tulleiden mukaan ovat nousseet; puolisoiden maailmankatsomus, ajankäyttö, luonteenpiirteet, sukupuolielämän haasteet, turhauttava arki, hellyyden kaipuu, muutoksen tarve, kommunikoinnin erilaisuus, lapsuuden traumat, hylkäämiskokemukset, seksuaalinen hyväksikäyttö, lapsuudenkodin rakkaudeton ilmapiiri jne. Uskottomuus on loppujen lopuksi monen osatekijän yhteisvaikutus, jonka taustalla on esim. sattumuksia, ajattelemattomuutta, ihmissuhteen vuorovaikutustekijöitä. Pettäneeksi tulleet ovat perustelleet omaa käytöstään esim. seuraavasti: seksin tarve, oma huvitus, ulkonäölliset seikat, ikävystymisen torjunta, salaromanssien mukanaan tuoma jännitys, kiihko ja ilot.

Petetyksi tulleen näkökulma:

Uskottomuuden ilmitulo on usein hyvin traumaattinen ja äkillinen tapahtuma. Ensireaktio saattaa vaihdella rauhallisesta ja tyynestä suhtautumisesta ja käyttäytymisestä hyvinkin voimakkaisiin tunnepurkauksiin. Paljastumisen jälkeen petetyksi tullut tuntee usein riittämättömyyden, huonommuuden ja kelpaamattomuuden tunteita. Tyypillisenä ajatuksena on: ”En ollut riittävä enkä kelvannut kumppanilleni”. Esiin saattaa nousta erilaisia kielteisiä, raskaita tunteita esim. ahdistus, epätoivo, katkeruus, kostonhalu, viha. Seksuaalisuuteen vaikutus näyttäytyy lamaantumisena, aktiivisuuden lisääntymisenä tai niin, ettei vaikutusta tule lainkaan esille. Traumaattinen kriisi etenee yleensä nelivaiheisesti: sokkivaihe, reaktiovaihe, läpityöskentelyvaihe, uudelleen orientoituminen eli toipumisvaihe. Järjestyksessä saattaa esiintyä vaihtelua.

Uskottomuuskriisistä selviytyminen kohti tyydyttävää ja toimivaa parisuhdetta:

Uskottomuudesta selviäminen vaatii molemmilta osapuolilta halua ja tahtoa tehdä töitä parisuhteen eteen. Eteenpäin pääseminen vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä. Ammattiapu helpottaa läpi käytävien asioiden työstämistä ja keskinäistä kohtaamista. Klassisen kriisipsykologian mukaan kriisistä toipumiseen ja eteenpäin menemiseen vaikuttaa se, millaisen arvon ja merkityksen ihminen antaa uhkaavalle kokemukselle. Uskottomuuskriisin jälkeen ei palata entiseen suhteeseen vaan lähdetään rakentamaan uutta, erilaista ja toimivaa suhdetta.

Pariskuntien kanssa työskenteleminen seksuaalineuvonnassa:

On olemassa erilaisia parisuhdemalleja; mies- ja naispareja, naispareja, miespareja, kahden tai useamman ihmisen muodostamia avoimia parisuhteita sekä muita variaatioita. Moninaisten parien eettinen kohtaaminen edellyttää seksuaalineuvojalta avoimuutta, herkkyyttä sekä todellisuuden moninaisuuden hyväksyntää niin itsessä kuin muissakin, koska esille voi tulla hyvin erilaisia keskinäisiä parisuhteen ”käsikirjoituksia”, odotuksia, sovittuja tai oletettuja sopimuksia, käytäntöjä, rituaaleja ja perinteitä tosiaan kohtaan.

Seksuaalineuvojan tehtävänä on olla asiakkaan oppaana ja kartanlukijana. Kun asiakas saa kokemuksen välittämisestä, kuulemisesta ja nähdyksi tulemisesta asioiden käsitteleminen ja motivaatio toipumiseen lisääntyvät ja mm. kipu, huoli ja ahdistus vähenevät.

Pariskuntien kanssa toteutuva seksuaalineuvonta on haastavaa, mielenkiintoista ja moniulotteista. Työskentely ja erilaiset prosessit opettavat ihmisyydestä, elämästä ja sen moninaisuudesta sekä parisuhteiden ja ihmissuhteiden lukemattoman monista vivahteista ja variaatioista.

Seksuaalineuvojalta edellytetään kykyä ja taitoa pysyä vastaanottavaisena, avoimena ja dialogisen työskentelyasenteen omaavana kanssakulkijana, valmentajana ja tutkijana, jonka tunnusmerkkejä ovat avoimuus, aitous, kiireettömyys, pakottomuus, turvallisuus, kiinnostuneisuus, jaettavuus ja vastuullisuus. Vuorovaikutuksen kielenä voivat toimia sanojen lisäksi myös keholliset ilmaukset, tekeminen, tarinat, maalaaminen, musiikki tai taide. Parhaimmillaan seksuaalineuvontahetkissä toteutuu kokonainen kohtaamisen maailma. Seksuaalineuvojan tulee toimia ”arvoneutraalina” luvan antajana, vallitsevaa tilannetta normalisoivana ja tasapuolisesti tarkastelevana riippumatta parisuhteen osapuolten taustasta, lähtökohdista tai valinnoista. On myös tärkeää muistaa, että uskottomuuskriisin käsittelyssä voidaan tarvita terapeuttista ammattitaitoa, koska taustatekijät saattavat olla moninaiset ja laajempaa perhekontekstia koskettavat.

Lopuksi:

Hyvissäkin parisuhteissa menee välillä huonosti ja se ei välttämättä tarkoita, että parisuhde on tullut tiensä päähän. Elämässä ei aina mene kaikki todellakaan niin kuin toivomme ja odotamme. Joskus hetkestä, jolloin esim. seisoo alttarilla ja lupaa rakkautta ja uskollisuutta myötä- ja vastoinkäymisissä, on yllättävän lyhyt matka tilanteeseen, jossa ei enää jaksa tai osaa rakastaa. Puoliso alkaa tuntua vieraalta, raadolliselta ja etäiseltä. Välimatka tosiin kasvaa ja rakkaus vaimenee, kunnes tilan vie joku toinen. Rakastaminen on taito, jota voi ja saa vaalia ja kehittää. Edesmenneen logoterapeutti Viktor E Franklin sanoin: ”Ihminen pelastuu rakkauden avulla ja rakkaudessa”.