RATKAISUKESKEINEN TERAPIA ASIAKASTYÖN TOTEUTUMISESSA

Aluksi vähän historiaa...

Ratkaisukeskeinen terapia kehittyi 1970- ja 1980- luvulla jo olemassa olevien lyhyt- ja perheterapeuttisten terapiasuuntausten pohjalta. Ratkaisukeskeinen terapia vaikuttaa näennäisen yksinkertaiselta ja suoraviivaiselta.

Suomeen ratkaisukeskeinen terapia rantautui 1980- luvun puolivälissä. Ratkaisukeskeisen ajattelun taustalla on erityisesti amerikkalaisen psykiatrin Milton Ericksonin lyhytterapeuttiset menetelmät ja kalifornialaisen Mental Research Instituten (MRI) lyhytterapiakeskuksessa tehty työ 1960- ja 1970- luvulla. MRI:ssa näkökulman vaihtamisen taito nousi terapiassa merkittävään asemaan. Näkökulman vaihtamisen taito on puhe- tai ajattelutavan muutos, joka saattaa avata uusia tapoja reagoida asiaan tai tilanteeseen. ”Virheitä tekemällä oppii tekemään parempia virheitä”.

MRI toi terapiamaailmaan jotain aivan uutta, koska siinä keskityttiin nykyhetkeen. Ongelmat poistuvat uusien toimintatapojen ja uusien taitojen oppimisen ja aktivoitumisen kautta. Amerikkalaiset Steve de Shazer ja Insoo Kim Berg (aviopari) perustivat 1970- luvun lopulla Milwaukeen Brief Family Therapy Centerin (BFTC). Työryhmä havainnoi, etteivät asiakkaat aina toimi ongelmatilanteissa samalla tavalla eivätkä ongelmatilanteet aina ole samanlaisia. Työskentelymallissa ei keskitytty ongelmien tutkimiseen ja ratkaisemiseen vaan ratkaisujen ja tarkemmin sanoen toivotun tulevaisuuden rakentamiseen.

Ja sitten ratkaisukeskeisyydestä…

Ratkaisukeskeisen terapian ominaispiirteisiin kuuluvat tulevaisuussuuntautuneisuus, jossa keskusteluiden painopiste on tavoitteissa. Menneisyys ei ole kielletty puheenaihe vaan pikemminkin voimavara. Asiakaslähtöisyydessä pyritään siihen, että asiakas määrittää itse omat tavoitteensa. Positiiviset tulevaisuuteen suuntaavat mielikuvat auttavat asettamaan tavoitteita ja luovat toiveikkuutta. Terapiassa keskitytään asiakkaan osaamisalueisiin sekä hyödynnetään hänen kykyjään, taitojaan ja taipumuksiaan vallitsevan ongelman ratkaisemisessa ja tavoitteiden saavuttamisessa.

Ratkaisukeskeisessä terapiassa harvemmin kysytään miksi. Syy siihen on se, että miksi- kysymyksistä on harvoin mitään hyötyä. Asiakkaat onnistuvat myös rakentamaan ratkaisuja paremmin, kun terapeutti kykenee pysymään ei- tietämisen tilassa eikä pohdi asiakkaan ongelmien taustalla olevia syitä.

Terapiakohtaamisessa tutkitaan yhdessä asiakkaan kanssa poikkeuksia ja edistymisiä, jolloin ongelma ei ole ollut häiritsevässä muodossa esillä. Etsitään myös keinoja, joita asiakkaalla on jo käytettävissään ongelmansa hallitsemiseksi. Ratkaisukeskeisyyden perusfilosofia kuuluukin: ”Tee sitä mikä toimii, mikä ei toimi, tee toisin”. Ratkaisukeskeinen terapia ei ole pääsääntöisesti raskasta ja vakavaa vaan siihen kuuluu luovuus, leikkisyys ja huumori.

Ratkaisukeskeisessä terapiassa kuunnellaan asiakkaan muutostoiveita tarkasti, koska tavoitteena on pyrkiä viljelemään ongelmapuheen sijaan ratkaisupuhetta. Terapeutin kiinnostuksen kohteena on, mitä muutoksia asiakas haluaisi nähdä elämässään eli keskitytään asiakkaan tulevaisuuden toiveisiin ja tavoitteisiin. ”Mikään ei muutu, jos mitään ei muuta”.

Ratkaisukeskeisessä terapiassa ollaan kiinnostuneita asiakkaan mielenkiinnon kohteista, taidoista ja vahvuuksista, vaikka niillä ei olisi mitään yhteyttä ongelmaan. Oleellisen merkityksellistä asiakkaan ja terapeutin kohtaamisessa on, että asiakas kokee tulleensa kuulluksi, nähdyksi ja kokemus kohtaamisesta muodostuu myönteiseksi, turvalliseksi ja luottamusta lisääväksi. Tärkeää on muistaa edetä kohti elämää, jollaista haluaa elää tulevaisuudessa visioimalla sillan haluamaansa tulevaisuuteen pienten askelten saattelemana. ”Joskus se pienin askel oikeaan suuntaan on elämäsi tärkein. Hiivi, jos sinun täytyy, mutta ota se askel”.

Ratkaisukeskeinen lyhytterapia on tullut jäädäkseen ei vaan yhdeksi terapiamenetelmäksi muiden joukkoon vaan myös inspiraation lähteeksi, jonka innovatiivisia ideoita muutkin terapiasuuntaukset ovat alkaneet omaksua käyttöönsä.