TYÖHYVINVOINTI ON TYÖNTEKIJÄN JA TYÖNANTAJAN YHTEINEN ASIA
17.04.2023
Työikäisistä ihmisistä suurempi osa työskentelee työvuosiensa, noin 40 vuoden aikana vieraan työnantajan palveluksessa. Google kertoo, että Suomessa on noin 295 000 yritystä pois lukien maa,- metsä- ja kalatalous. Ne työllistävät 1,4 miljoonaa ihmistä, kun taas vieraan työnantajan palveluksessa työskenteleviä on noin 2,6 miljoonaa. Työskenteli sitten kummassa tahansa, merkitykselliseksi mielestäni muodostuu se, miten viihdymme siinä työssä, johon olemme esim. kouluttautuneet, eri tavoin panostaneet ja jonka parissa vietämme 1/3 ja jopa enemmän kallisarvoista aikaamme.
Työikäisistä ihmisistä suurempi osa työskentelee työvuosiensa, noin 40 vuoden aikana vieraan työnantajan palveluksessa. Google kertoo, että Suomessa on noin 295 000 yritystä pois lukien maa,- metsä- ja kalatalous. Ne työllistävät 1,4 miljoonaa ihmistä, kun taas vieraan työnantajan palveluksessa työskenteleviä on noin 2,6 miljoonaa. Työskenteli sitten kummassa tahansa, merkitykselliseksi mielestäni muodostuu se, miten viihdymme siinä työssä, johon olemme esim. kouluttautuneet, eri tavoin panostaneet ja jonka parissa vietämme 1/3 ja jopa enemmän kallisarvoista aikaamme.
Kuulun tällä hetkellä tuohon 1,4 miljoonan joukkoon. Olen ehtinyt työskennellä vieraan työnantajan palveluksessa kaiken kaikkiaan noin 25 vuotta hyvinkin työhyvinvoinniltaan erilaisissa työyhteisöissä. En voi olla kertomatta, miten eräässä työpaikassani esihenkilöni sanoi minulle tuodessani esille työhyvinvoinnin toimimattomuutta ja työnantajan taholta kokemaani vastuuntunnottomuutta, että ”Sari, se on sellainen juttu, että jonka leipää syöt, sen lauluja laulat”. Hänen ilmaisunsa hämmensi minua silloin suuresti ja hämmentää edelleen. Siinä työpaikassa ei työhyvinvoinnin merkitystä oltu mielestäni sisäistetty sen vaatimalla tavalla ja se on todella surullista ja erittäin huolestuttavaa. Kuinka paljon työntekijät saavatkaan kuulla kyseisenlaisia ilmaisuja, joille ei mielestäni ole syytä antaa juurikaan minkäänlaista painoarvoa. Ne kertovat mielestäni vain ja ainoastaan esim. taidottomasta johtamisesta, joka käsittääkseni edelleen velloo hyvin vahvasti suomalaisissa työyhteisöissä. Ne kertovat mielestäni myös tahdon puutteesta, joka saa minut yhä uudelleen hyvin vihaiseksi ja pettyneeksi. Mitä tarkoitan, kun sanon ”tahdon puutteesta”? Tarkoitan sitä, että vaikka silmiemme edessä ja korviemme kuultavana on selkeä epäkohtien ja toimimattomuuksien tiiviisti punoutunut vyyhti, ei siitäkään huolimatta pureuduta sen selvittämiseen ja toimivaksi saattamiseen. Mielestäni ensiarvoisen tärkeää on työnantajan taholta kuulla työntekijää ja vastata mahdollisimman hyvin esille otettuihin epäkohtiin ja korjausehdotuksiin. Valitettavan harvoin näin toteutuu ja työntekijä helposti koetaan hankalaksi ja vain väsyneeksi kritisoidessaan työnantajan toimintakulttuuria. Unohdetaan, miten tärkeä voimavara työntekijä työnantajalle todellisuudessa onkaan.
Allekirjoitan otsikon sanoman ”Työhyvinvointi on työntekijän ja työnantajan yhteinen asia” täysin. Toisin sanoen molempien osapuolten tehtävänä ja velvollisuutena on pitää huolta siitä, että työhyvinvointi mahdollistuu ja toteutuu. Toki myös ei ole syytä unohtaa työyhteisön kaikkien osapuolten, työntekijöiden keskinäistä osuutta ja merkitystä työhyvinvoinnin onnistuneessa toteutumisessa. Jokainen meistä varmaan ymmärtää sen, että mitä laadukkaampaa huolta pidetään työhyvinvoinnistamme työskentely- ympäristössämme sitä paremmin jaksamme, voimme ja työskentelemme. Käsittääkseni näin ei kuitenkaan läheskään kaikilta osin ole. Työntekijöiden keskuudessa esiintyy paljon, liian paljon pahoinvointia, joka kuluttaa energiaa ja motivaatiota sekä ajaa työntekijät uupumuksen partaalle. Sairaspoissaolot kukoistavat ja työntekijät vaihtuvat. Mitä tekee työnantaja? Liian harvoin pysähdytään pohtimaan, mitä voidaan työhyvinvoinnin eteen tehdä, mitkä ovat ne keinot ja menetelmät, joiden avulla työntekijä ylläpitää motivaatiotaan ja jaksamistaan eikä suuntaudu sairaslomalle tai ns. ovesta ulos. Työntekijän näkemys ja kokemus ei tavoita työnantajaa toivotulla tavalla ja työyhteisön käytänteistä päättävät henkilöt, joilla ei ole juurikaan tarvittavaa kosketuspintaa työn sisältöön toimivuusnäkökulmineen. Varmasti löytyy työhyvinvoinniltaan toimiviakin työyhteisöjä ja se on hieno asia se. Valitettavasti harvemmin niistä vain kuulee. Keskimäärin työuramme kestää siis sen noin nelisenkymmentä vuotta, jos ns. tähdet ovat suotuisassa asennossa kohdallamme esim. terveydelliset tekijät. Juuri työvuosien pitkäkestoisuuden vuoksi olisi paljon mukavampi saada kuulla työyhteisöistä, joissa työntekijät viihtyvät ja voivat hyvin.
Miten sitten omaa henkilökohtaista työssä jaksamista ja työhyvinvointia voi ylläpitää? Itse näen asian niin, että aivan ensiarvoisen tärkeää on pitää huolta kolmesta tärkeästä osa- alueesta nukkumisesta, syömisestä ja liikunnasta ja toteuttaa niitä mahdollisimman hyvin. Tärkeää on myös toteuttaa toimivia asioita omassa elämässä muistaen lauseen ”Tee sitä mikä toimii, mikä ei toimi, tee toisin”. Tekemällä itselle merkityksellisiä valintoja omaa elämää ajatellen tuemme kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin toteutumista ja ylläpitämistä. Opettelemalla sanomaa ”ei kiitos”. Muistamalla, että olemme oman elämämme parhaita asiantuntijoita. Olemalla tarkkoja sen suhteen, ketä ja mitä päästämme elämäämme eli rajojen asettelu ja niiden huolellinen noudattaminen. Oman arvomaailman esiin nostaminen ja selkiyttäminen. Jos esim. joudumme toistuvasti työskentelemään omaa arvomaailmaamme vastaan, sen vaikutukset näkyvät ajan kuluessa todennäköisesti työhyvinvoinnissamme negatiiviseen suuntaan. Stressin hallintakeinot ja monet muut työhyvinvointia edesauttavat tekijät, joiden toimivuutta omaan tilanteeseen voi kokeilla ja joko hyväksi tai huonoksi havaita.
Tulipa tässä mieleeni vielä kokemus yhdestä työyhteisöstä, jossa työnantaja oli ottanut käyttöönsä keltaiset ja punaiset kortit (jalkapallosta tuttu juttu), joissa keltaisen merkitys oli varoittava ja punainen tarkoitti työsuhteen päättymistä, jos ei toteuttanut keltaisen kortin saamisen yhteydessä esille otettua korjausliikettä. Todella ikävää, että kyseiseen toimintatapaan oli edes ryhdytty. Tarkastelun kohteena ”kutkuttavan mielenkiintoinen”, mutta jääköön nyt syvällisemmän tarkastelun ulkopuolelle. Sen verran koen osaltani tärkeäksi näin lopuksi muistuttaa, jos näiden ajatusteni äärelle olet pysähtynyt, että muista pitää hyvää huolta itsestäsi työelämän melskeessä niin, että mahdollisimman toimiva työhyvinvointisi toteutuu, missä sitten työskenteletkään. Tunne ja tiedä oma arvosi ja omat rajasi. Liian pitkään monesti viivymme työssämme toimimattomuuden ja taidottomuuden ilmapiirissä esim. taloudellisiin tekijöihin liittyen, joka on tietenkin myös toisaalta hyvin ymmärrettävää. Muutos vaatii useimmiten meiltä jokaiselta epävarmuuden sietämistä sekä rohkeutta ja sitä haluan juuri Sinulle välittää näiden ajatusteni myötä, jos muutokseen koet tarvetta vaikkapa juuri työelämäsi suhteen. Sanotaan, että kun yksi ovi sulkeutuu, se tarjoaa toisen, uuden oven avautumisen mahdollisuuden. Luotetaan siihen😊
<< Palaa uutisiinKuulun tällä hetkellä tuohon 1,4 miljoonan joukkoon. Olen ehtinyt työskennellä vieraan työnantajan palveluksessa kaiken kaikkiaan noin 25 vuotta hyvinkin työhyvinvoinniltaan erilaisissa työyhteisöissä. En voi olla kertomatta, miten eräässä työpaikassani esihenkilöni sanoi minulle tuodessani esille työhyvinvoinnin toimimattomuutta ja työnantajan taholta kokemaani vastuuntunnottomuutta, että ”Sari, se on sellainen juttu, että jonka leipää syöt, sen lauluja laulat”. Hänen ilmaisunsa hämmensi minua silloin suuresti ja hämmentää edelleen. Siinä työpaikassa ei työhyvinvoinnin merkitystä oltu mielestäni sisäistetty sen vaatimalla tavalla ja se on todella surullista ja erittäin huolestuttavaa. Kuinka paljon työntekijät saavatkaan kuulla kyseisenlaisia ilmaisuja, joille ei mielestäni ole syytä antaa juurikaan minkäänlaista painoarvoa. Ne kertovat mielestäni vain ja ainoastaan esim. taidottomasta johtamisesta, joka käsittääkseni edelleen velloo hyvin vahvasti suomalaisissa työyhteisöissä. Ne kertovat mielestäni myös tahdon puutteesta, joka saa minut yhä uudelleen hyvin vihaiseksi ja pettyneeksi. Mitä tarkoitan, kun sanon ”tahdon puutteesta”? Tarkoitan sitä, että vaikka silmiemme edessä ja korviemme kuultavana on selkeä epäkohtien ja toimimattomuuksien tiiviisti punoutunut vyyhti, ei siitäkään huolimatta pureuduta sen selvittämiseen ja toimivaksi saattamiseen. Mielestäni ensiarvoisen tärkeää on työnantajan taholta kuulla työntekijää ja vastata mahdollisimman hyvin esille otettuihin epäkohtiin ja korjausehdotuksiin. Valitettavan harvoin näin toteutuu ja työntekijä helposti koetaan hankalaksi ja vain väsyneeksi kritisoidessaan työnantajan toimintakulttuuria. Unohdetaan, miten tärkeä voimavara työntekijä työnantajalle todellisuudessa onkaan.
Allekirjoitan otsikon sanoman ”Työhyvinvointi on työntekijän ja työnantajan yhteinen asia” täysin. Toisin sanoen molempien osapuolten tehtävänä ja velvollisuutena on pitää huolta siitä, että työhyvinvointi mahdollistuu ja toteutuu. Toki myös ei ole syytä unohtaa työyhteisön kaikkien osapuolten, työntekijöiden keskinäistä osuutta ja merkitystä työhyvinvoinnin onnistuneessa toteutumisessa. Jokainen meistä varmaan ymmärtää sen, että mitä laadukkaampaa huolta pidetään työhyvinvoinnistamme työskentely- ympäristössämme sitä paremmin jaksamme, voimme ja työskentelemme. Käsittääkseni näin ei kuitenkaan läheskään kaikilta osin ole. Työntekijöiden keskuudessa esiintyy paljon, liian paljon pahoinvointia, joka kuluttaa energiaa ja motivaatiota sekä ajaa työntekijät uupumuksen partaalle. Sairaspoissaolot kukoistavat ja työntekijät vaihtuvat. Mitä tekee työnantaja? Liian harvoin pysähdytään pohtimaan, mitä voidaan työhyvinvoinnin eteen tehdä, mitkä ovat ne keinot ja menetelmät, joiden avulla työntekijä ylläpitää motivaatiotaan ja jaksamistaan eikä suuntaudu sairaslomalle tai ns. ovesta ulos. Työntekijän näkemys ja kokemus ei tavoita työnantajaa toivotulla tavalla ja työyhteisön käytänteistä päättävät henkilöt, joilla ei ole juurikaan tarvittavaa kosketuspintaa työn sisältöön toimivuusnäkökulmineen. Varmasti löytyy työhyvinvoinniltaan toimiviakin työyhteisöjä ja se on hieno asia se. Valitettavasti harvemmin niistä vain kuulee. Keskimäärin työuramme kestää siis sen noin nelisenkymmentä vuotta, jos ns. tähdet ovat suotuisassa asennossa kohdallamme esim. terveydelliset tekijät. Juuri työvuosien pitkäkestoisuuden vuoksi olisi paljon mukavampi saada kuulla työyhteisöistä, joissa työntekijät viihtyvät ja voivat hyvin.
Miten sitten omaa henkilökohtaista työssä jaksamista ja työhyvinvointia voi ylläpitää? Itse näen asian niin, että aivan ensiarvoisen tärkeää on pitää huolta kolmesta tärkeästä osa- alueesta nukkumisesta, syömisestä ja liikunnasta ja toteuttaa niitä mahdollisimman hyvin. Tärkeää on myös toteuttaa toimivia asioita omassa elämässä muistaen lauseen ”Tee sitä mikä toimii, mikä ei toimi, tee toisin”. Tekemällä itselle merkityksellisiä valintoja omaa elämää ajatellen tuemme kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin toteutumista ja ylläpitämistä. Opettelemalla sanomaa ”ei kiitos”. Muistamalla, että olemme oman elämämme parhaita asiantuntijoita. Olemalla tarkkoja sen suhteen, ketä ja mitä päästämme elämäämme eli rajojen asettelu ja niiden huolellinen noudattaminen. Oman arvomaailman esiin nostaminen ja selkiyttäminen. Jos esim. joudumme toistuvasti työskentelemään omaa arvomaailmaamme vastaan, sen vaikutukset näkyvät ajan kuluessa todennäköisesti työhyvinvoinnissamme negatiiviseen suuntaan. Stressin hallintakeinot ja monet muut työhyvinvointia edesauttavat tekijät, joiden toimivuutta omaan tilanteeseen voi kokeilla ja joko hyväksi tai huonoksi havaita.
Tulipa tässä mieleeni vielä kokemus yhdestä työyhteisöstä, jossa työnantaja oli ottanut käyttöönsä keltaiset ja punaiset kortit (jalkapallosta tuttu juttu), joissa keltaisen merkitys oli varoittava ja punainen tarkoitti työsuhteen päättymistä, jos ei toteuttanut keltaisen kortin saamisen yhteydessä esille otettua korjausliikettä. Todella ikävää, että kyseiseen toimintatapaan oli edes ryhdytty. Tarkastelun kohteena ”kutkuttavan mielenkiintoinen”, mutta jääköön nyt syvällisemmän tarkastelun ulkopuolelle. Sen verran koen osaltani tärkeäksi näin lopuksi muistuttaa, jos näiden ajatusteni äärelle olet pysähtynyt, että muista pitää hyvää huolta itsestäsi työelämän melskeessä niin, että mahdollisimman toimiva työhyvinvointisi toteutuu, missä sitten työskenteletkään. Tunne ja tiedä oma arvosi ja omat rajasi. Liian pitkään monesti viivymme työssämme toimimattomuuden ja taidottomuuden ilmapiirissä esim. taloudellisiin tekijöihin liittyen, joka on tietenkin myös toisaalta hyvin ymmärrettävää. Muutos vaatii useimmiten meiltä jokaiselta epävarmuuden sietämistä sekä rohkeutta ja sitä haluan juuri Sinulle välittää näiden ajatusteni myötä, jos muutokseen koet tarvetta vaikkapa juuri työelämäsi suhteen. Sanotaan, että kun yksi ovi sulkeutuu, se tarjoaa toisen, uuden oven avautumisen mahdollisuuden. Luotetaan siihen😊